Kuten hoettua kyllästymiseen asti kenties jo: Ruotsi ja Lund alkavat tuntua enemmän ja enemmän kodilta ja omalta tilallisesti ja habituksellisesti. Olen joutunut pyörtämään monia ennakkoajatuksiani ja myöntämään jopa, että legginsit on ihan okei vetimet kunhan perseen muistaa peittää :b Hamettakin olen pitänyt tähän mennessä useammin kuin Suomessa koko vuonna ja muutenkin tyyli on uskokaa tai älkää naisistunut. Mimmi pysyy muuten kyllä samana, no fear! Sosiologi kun olen, tarkkailen ympäristöäni ja luon mielessäni typologioita, joista sitten vetelen päättömiä johtopäätöksiäni, vertailen ja analysoin, kuten kunnon yhteiskuntatieteilijän kuuluu. Yhden huomion haluan jakaa avoimesti maailman kanssa (tätähän lukee 85% suomenkielisistä ja 10% kaikista muista maailman ihmisistä, roight?): täällä on porukoita. Ei jengejä, mutta hassuja ja mielenkiintoisia ihmisryhmiä. Nollatutkimuksen haisua, I know, mutta kai sitä nyt saa tehdä itsestään selviäkin havaintoja maailmasta ja ihmetellä niitä sitten suu ammollaan tänne blogiin, eikköstä juu? :)

Tyyppi1: vaihtarit yleisesti. Meitä on moneen junaan, monesta maasta ja monen näköistä möngertäjää ja bilehilettä. Ikähaarukka on asettunut parinkympin paremmalle (tälle meiän) puolelle, lähentelee jotkut kolmeakymmentäkin; mikä lienee harvinaisuus natiivien keskuudessa yliopistomaailmassa; enough about that kuitenkin. Vaihtarit liikkuivat aluksi valtaisissa massoissa, sekavana joukkona rakentuen monista kansallisuuksista; yhtenä onnellisena perheenä kuitenkin. Nyt kun yli puolet on "lusittu" ovat porukat erkaantuneet pienemmiksi ryhmittymiksi, joita yleensä luonnehtii se ei-niin-yllättävä erityispiirre, että he ovat samasta maasta tai muuten samankielisiä (esim. saksaa jodlataan muuallakin kuin Saksassa, espanja taipuu muiltakin kuin spaniardeilta jne.; saanhan itsekin enemmän tai vähemmän säännöllisiä oppitunteja venäjän kielestä latvialaiselta ihanalta tytöltä). On myös ns. sekalaisia "seurakuntia" (pahoittelen sanavalintaa, mutta uskonnollinen terminologia on juurtunut liian syvälle arkikieleen, ettei sitä selättävää ja yhtä tehokasta rinnastavaa termiä just nyt tullut mieleen), jotka koostuvat 2-3 eri maan edustajasta, jolloin kommunikointi tapahtuu pääasiassa englanniksi.

Tyyppi2: ruotsalaiset, tarkemmin sanottuna rakkaan nationini svedut, muut ovat edelleen epämääräistä massaa, lukuunottamatta valtio-opin kursseilla tapaamiani ihania natiiveja, of course. Ensinnäkin suosittelen ja suorastaan vaadin, että Ruotsiin opiskelemaan tulevat kokeilevat työskentelyä nationilla. Itse työskentelen Sydskånskalla perjantain lounaalla; suurin piirtein joka toinen viikko. Siellä toki selviää englannillakin, mutta itse pyrin pärjäämään ruotsilla. En ehkä höpötä niin paljon kuin tavallisesti (kenties ihan hyvä vaan näin kaikille osapuolille), mutta oppiihan siinä kieltä. Sydskånskan porukka on ihan parhautta: rokkihenkisiä hippejä, jotka kuuntelevat mahtavaa musiikkia ja hassuttelevat, ovat särmiä ja ennakkoluulottomia ja niin, mikä parasta: diggaavat Suomee, jou mään! :) Olin jokunen viikko Jobbarfesteillä, jotka siis sitsit (oj, pitääkin tehdä vertaileva analyysi suomalaisesta ja ruotsalaisesta sitsikulttuurista vielä joku päivä) kera teeman ja ilmaisen juoman ja ruoan. Härligt och fucking trevligt också:) Noh, siellähän sitten tuli (ruotsiksi, naturligtvis) puhe Suomesta ja kielestämme. Kaikki, joiden kanssa juttelin tuntuivat olevan enemmän kuin innoissaan; haleja ja poskisuukkoja sateli, puhumattakaan hauskoista ja hyvistä yrityksistä puhua suomea. Opetin myös jotakin enemmän tai vähemmän hyödyllistä muutamalle :) Enivei, nämä ruotsalaiset ovat sitä ihaninta sakkia, min porukkaa etten sanois, cooleja ja rentoja, sosiaalisia kaikkia kohtaan (olen tavannut sitä toista puoltakin edustavaa ihmisryhmää, mutta en anna sen haitata, nää on ihqui)! Jotakin, mistä Suomessa tulisi ottaa oppia: itse Jyväskylässä ollessa olen tutustunut saati edes jutellut hyvin harvan vaihtarin kanssa. Syytä saa hakea myös itsestä, mutta tuntuu myös, että heidät jotenkin myös jätetään omaksi ryhmäkseen, ryhmäksi, jonka luon on mentävä tunteakseen. He eivät ole Jyväskylässä niin luonteva osa opiskelijaporukkaa kuin täällä; tosin täällä ulkomaalaisia (vaihtarit ja tutkinto-opiskelijat) opiskelijoita on toki myös paljon enemmän. Sekin vaikuttaa. Mutta itse täältä palattuani aion kyllä aktiivisemmin hakeutua vaihtareiden pariin, absolut!

Tyyppi3: suomalaiset. Totta hitossa otan meiät finskit omaksi typologiaksi! Meitä tammikuussa invaasion tehneitä vaihtareita on yllättävän paljon. (Varmaan yhtä paljon kuin saksalaisiakin ;b) isoon joukkoon vieraaksi jääneitä tutustuin lauantaina sitseillä, jotka olivat muutaman tehokkaan suomineidon järjestämät. Iso kiitos heille siitä, oli lystiä! Oli hauska tavata heidät ja päästä vaihtamaan kuulumisia, toivottavasti yhteyttä pidetään vastakin:) Mutta samaan aikaan Jyväskylästä saapuneista ja yhdestä mustasta Puolangan lampaasta on muodostunut mahtava ydinryhmämme. Tällä ryhmä rämällä on tullut koluttua niin Köpistä, Osloa kuin Skånenkin nurkkia, joskus on vaan istuttu eräässä keittiössä ja kyttäilty naapuritaloa punaviinilasi kourassa tai perseilty muuten vaan koti-Lundissa :D Tulin Lundiin ajatellen, että "sit mie oon vaa ruotsalaisten kaa ja yritän vaa puhuu ruotsii", mutta toisin on käynyt ja hyvä niin. Tästä meidän Jyväskylän koalitiosta on muodostunut matkan varrella tosi tärkeä ja rakas verkosto, jonka avulla ja ansiosta täällä on niin törkeen kivaa! Tuntuu hyvältä kun pääsee puhumaan suomea ja suomalaisista asioista, kuten lonkerosta ja Putouksesta, voi käyttää omaa kaunista ja kukkeaa äidinkieltään <3 Arvostan näitä mimmejä paljon, ja täällä kerätyt muistot (ja kaikki ne karseet kuvat!) kulkevat mukana vuosia tästä eteenpäin. Aika nyyhkyä, mutta totta, niih :) Suomalaiset muodostavat vielä yhden ihanan alaryhmän: Finnlustin. Olen siitä lyhyesti aiemmin maininnutkin, mutta nyt kuukausia myöhemmin ja paljon heidän kanssaan kokeneena haluan vielä fiilistellä: nämä ihmiset, Lund-konkarit suorastaan, ovat olleet iso apu umpitollolle kuusaalaiselle, joka epäröivällä ruotsillaan ja mistään mitään tietämättömyydellään ei aluksi meinannut päästä juuri puusta pidemmälle, (kauhee väli-sivulause) väänsivät asioita rautalangasta niin, että alkoi mullakin raksuttaa ja ennen kaikkea ottivat meidät "vierailijat" avosylin vastaan toimintaansa. Tunnen siis täällä ihan uskomattoman läjän suomalaisia, toisin kuin aluksi olin kuvitellut. Asiat eivät yleensä mene niin kuin suunnittelee, mutta parempi niin. Parempi näin.

Olenkin koittanut omaksua motokseni: "Do, rather than regret not doing" eli ennemmin tee kuin kadu tekemättä jättämistä. Ihan hyvin se on tähän mennessä mua vienyt eteenpäin täällä: olen hakenut syksyksikin tänne opiskelemaan (saa nähä kuin tytön käy) ja muutakin mukavaa ja ennen kuulumatonta on tullut toteutettua tämän ajatusmaailman omaksumisen jälkeen. Suosittelen  kaikille!