sunnuntai, 16. tammikuu 2011

Mitä jää käteen?

Tämä saattaa olla viimeinen blogikirjoitukseni vaihto-opiskeluajastani Lundissa. En tiedä vielä. Hieman laiskaksi syksyn mittaan kävinkin kirjoittamisen suhteen, tosin piti kirjoitella aika paljon kaikkea muuta. Joka tapauksessa viimeisiä viikkoja viedään, sillä viikon päästä maanantaina jätän "kotini" ja suuntaan Kööpenhaminan humuun en gäng till. Sieltä suunta sitten kohti Suomea, lopullisesti (?). Matka kotiin alkaa päivää aiemmin siitä syystä, että Skånetrafiken ei ole aivan täydellinen joukkoliikenneviritys: kuten Suomessakin, täälläkin talvi yllättää. Tosin täällä se ihan oikeasti on yllättänyt kun ei oikeasti kuuluisi olla näin paljon lunta. Onnekseni minulla asuu Köpiksessä kaveri, jonka luona saan bunkata viimeisen yöni.

Tämän mahdollisesti viimeisen kirjoituksen ajattelin rakentaa myyntipuheeksi sellaisia ihmisiä ajatellen, jotka a) erehtyvät blogiani vilkaisemaan ja b) harkitsevat vaihto-opiskelua Lundin yliopistossa. Miksi siis Lund, Skåne ja Ruotsi?

1. Täällä valittamisesta on hyötyä. Esimerkiksi Skånetrafiken. Skånetrafiken hoitaa täällä joukkoliikenteen, on edullisempi kuin suomalaiset vastineensa VR ja whatever paikallinen tai 'valtakunnallinen' bussifirma, joka rahastaa kiskurihintaa kurjista kyydeistään. Skånetrafiken toimii hyvin silloin kun se toimii, mutta joskus tökkii. Silloin kannattaa valittaa. Olimme toverini kanssa elokuussa suuntaamassa toiveikkaina kohti Malmö Festivalenia (suosittelen!, viikon mittainen ilmasfestivaali ympäri Malmöä). Juna myöhästyi lähes tunnilla jonkun raiteilla tanssivan sankarin toimesta, jona aikana junalippumme ehtivät vanhentua (hinta Jojo-kortilla muistaakseni 36SEK~4€). Marssimme Skånetrafikenin toimistoon, täytimme reklamaatiolomakkeen ja liitimme lippumme siihen ja kah, "vain" kaksi kuukautta myöhemmin saimme postista yhden vuorokauden ilmaisliput, joilla reissata Skånessa. VR:ltä ei saa edes rahojaan takaisin jos junan peruuntumisen/myöhästymisen vuoksi menee jotain merkittävää ohi, täällä pääsee reissaamaan niin paljon kuin perskannikat sietää, Skånetrafikenin piikkiin! Ja mainittakoon, että tuona joulukuisena lauantaina kun matkaan lähdimme, kaikki käyttämämme kulkuneuvot olivat vieläpä ajallaan, wow :)

Helsingborg

Kävimme päiväretkellämme Lundin ulkopuolella sijaitsevalla ostoskeskusalueella lähellä Kävlingeä, sieltä matkasimme Landskronan kautta Helsingborgiin, jossa saimmekin muutaman tunnin kulumaan vanhaa kaupunkia kierrellen. Helsingborg on veikeä kaupunki. Se on hyvin lähellä Tanskaa ja "sisarkaupunkiaan" Helsingöriä, joten siellä on paljon tanskalaisia. Myös arkkitehtuuriltaan kaupunki muistutti enemmän tanskalaista kaupunkikuvaa kuin ruotsalaista. Helsingborgista kulkee myös jatkuvasti lauttoja toiselle puolelle. Matka kestää n.20 minuuttia eikä maksa montaakaan kymmentä kruunua. Suosittelen, edullinen tapa piipahtaa Tanskassa. Helsingborgista teimme pitkän junamatkan Kristianstadiin. Ilta alkoi jo pimetä ja jostain kumman syystä vireäksi luulemani yliopistokaupungin kaupat ja kahvilat olivat sulkeneet ovensa jo viideltä. Kaupunkia kierreltyämme löysimme kuitenkin yhden kahvilan, jossa oli hyvä hengähtää ennen pitkää (n.1,5h) junamatkaa kotiin. Kristianstadin ainoa valopilkku oli oikeastaan keskustorilla olevat kellot, jotka soittivat sävelmää aina tiettyinä kellonlyöminä. Kristianstad oli siis lievä pettymys, mutta kesällä varmaan tosi kiva :D

Kristianstadin kellot

2. Opiskelijan Lund. Lund on ehdottomasti opiskelijakaupunki. Täällä opiskelee jopa 60 000 opiskelijaa, heitä tulee myös ympäri maailmaa. Jyväskylän yliopistosta tulevalle opiskelijaelämän hektisyys voi olla melkoinen kokemus. Osakuntia, korridooribileitä, matkoja jne. on joka lähtöön ja kaikkeen makuun. Voin ihan rehellisesti ja hyvällä omalla tunnolla myöntää, että syksyn aikana alkoi jo pieni kyllästyminen ja vaihtokrapula iskeä. Keväällä tilanne oli eri, sillä valo ja lämpö lisäsivät muutenkin energiaa, mentorryhmämme oli tosi mahtava ja aktiivinen ja kaikki oli tietty niin uutta ja ihmeellistä. Syksyllä myskväll yksin tai korridoorin poikien kanssa leffaa katsoen vei välillä voiton itsensä tälläämisestä nationia tai korridooribileitä varten. Mutta meitä on moneen junaan. Lundin yliopiston opetuksen laatu on myös pääosin täyttä priimaa. Yliopisto on yksi parhaita eurooppalaisia yliopistoja. Kurssit ovat mielenkiintoisia ja kattavia, opiskelu tapahtuu yleensä seminaarityöskentelynä eli luetaan kirjallisuutta, istutaan luennoilla, tehdään esitelmiä ja esseitä. Hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiinkin kun heidän kanssaan ei vain istutta tuppisuina vierekkäin vaan käydään keskusteluja ja tehdään esitelmiä. Me likey! Ehkä jossain määrin työläämpi, mutta myös huomattavasti antoisampi tapa opiskella kuin esim. kirjapinon tenttiminen kerran kuussa. Lund on sijainniltaan strategisesti aivan loistavalla paikalla. Moni varmaan haaveilee opiskelupaikasta Tukholmassa tai Uppsalassa. BORING! Mihin sieltä ja pääset? Helsinkiin lautalla. Täällä on koko Eurooppa aivan käden ulottuvilla. Malmön Sturup ja Kööpenhaminen Kastrup ovat lähellä, niiltä lentää aika mukavasti kattava tarjonta lentoyhtiöitä lähelle ja kauas. Sturupista kävin Wizzairilla Budapestissa (lennot meno-paluu alle 40€), Kastrupilta lensimme Osloon keväällä Norwegianilla. Niin ja sittenhän ovat vielä hurjille ja rahaa säästäväisille bussit! Eurolines vie Köpiksestä ympäri Euroopan. Itse kävin sillä Saksassa (Berliini ja Rostock) lokakuussa. Vie aikaa, mutta siinä näkee maisemia ja pääsee muutamaksi tunniksi hengaamaan lautalle. Ei tunnu niin raskaalta. Katos vaan, onhan mulla ollut elämä täällä! :D

3. Skåne. Tämä paikka itsessään on matkakohde. Täältä löytyy Ruotsin kolmanneksi suurin kaupunki Malmö, Wallanderin Ystad, omenapitäjä Kivik, yliopistokaupungit Lund ja Kristianstad, kiehtova Helsingborg ja piskuinen Bjärredin kylä, jossa suomalainen pääsee löylyihin ja meren hyytävään syleilyyn (Bjärred Kalbadhus). Onhan täällä paljon muutakin, mutta nämä ovat olleet oman täällä oloni kohokohtia. Kieli on hassua ruotsi-tanskaa, mutta sitäkin oppii jossain vaiheessa ymmärtämään, joskin pitkiä litanioita kuullunymmärtäessä mulla edelleen tulee pää kipeeksi :D Suomalaisiakin täällä on ihan hullun paljon. En edes tiedä kuinka monta tuhatta. Merkittävä vähemmistö ollaan kuitenkin. Tätäkin on tullut mietittyä: suomenruotsalaiset ovat kotoinen vähemmistömme, joka kohtaa toisinaan kateutta ja kritiikkiä (etenkin pakkoruotsikeskustelun yhteydessä). Täällä suomalaiset ovat vähemmistö, joka myös perää oikeuksiaan käyttää omaa kieltään ja esimerkiksi vaatii lapsille mahdollisuutta opiskella suomenkieltä (kun kyseessä ruotsinsuomalainen tai kahden kansallisuuden perhe). Minusta on hienoa, jos tätä mahdollisuutta pidetään yllä. Tässä yhteydessä on hyvä mainostaa Finnlust -nimistä yhdistystä, joka on siis Lundin suomalaisten opiskelijoiden järjestö. Itse olin melko aktiivisesti Finnlustin toiminnassa mukana koko vuoden. Suosittelen sitä vaikkei ajatuksenasi olisikaan hengata suomalaisten kanssa vaihtojaksollasi (ei ollut minullakaan, mutta näin mahtavia ihmisiä ei kannata jättää väliin!). Finnlust järjestää saunailtoja, leffailtoja jne. Myös Malmössä ja Köpiksessä toimii ilmeisesti suomalaisseuroja, eli sellaiselle, joka tulee tänne jäädäkseen voi niistä löytyä jotain.

4. Ruotsi. Ylipäätään Ruotsi. Harvahan varmaankaan ajattelee vaihtokohdetta miettiessään, että lähtisi Ruotsiin. Tännehän pääsee lautalla milloin lystää. Noh, Skåne on aivan täysin eri Ruotsi kuin Tukholman alueen Ruotsi. Ihmiset ovat erilaisia ja opiskelijaelämä on jotain aivan muuta. Uppsalassa on Lundin lisäksi ainoat osakunnat eli nationit, nämä kaksi yliopistoa ovat myös ainoat, jotka juhlivat vappua eli valborgia omalla mielenkiintoisella kaavallaan (suosittelen kokemaan Lundin valborgin, itsellä tavoitteena päästä vapuksi tänne). Mutta mitä sinne Uppsalaan lähteä, liian lähellä Suomea ja kotia. Täällä Skånessa on ihan eri meininki aivan varmasti. Katso kohdat 2. ja 3. vielä kerran jos et ole jo vakuuttunut :) Itse tulin Ruotsiin siksi, että kielitaito karttuisi. Englanti on tosiaankin kehittynyt. Enää ei jännitä yhtään keskustella vieraalla kielellä, Suomessa sitä ei oikein pääsyt tekemään, joten varmuuttakaan ei oikein kehittynyt. Mitä tulee ruotsiini: on se kehittynyt huimasti verrattuna siihen mitä se oli vuosi sitten. Virheitä tulee edelleen, mutta who cares kunhan viesti menee perille. Ruotsalaiset sitä paitsi ovat ylipäätään todella otettuja siitä, että joku osaa heidän kieltään (sama lienee suomalaisillakin). Ruotsi on hieno maa ja hieno kieli, niihin kannattaa tutustua pidemmän kaavan mukaan ja jättää ennakkoluulot ja -odotukset kotiin! :)

Täälläkin on talvi. Fillarini joululomilta palatessa.

 

Loppukoon palopuheeni tähän. Kiitos.

tiistai, 16. marraskuu 2010

Vaihtokrapula?

Loka-marraskuu on ollut syksyn vauhdikkainta aikaa. Kiitos ensimmäisen periodin verkkokurssin minulla oli palllljon vapaa-aikaa tulla ja mennä.

Finnlust: olen jälleen töhöttämässä mukana Finnlustin toiminnassa, milloin hoidan sihteerin virkaa kokouksissa, milloin olen järjestämässä ohjelmaa jäsenille ja muille kiinnostuneille. Meillä oli alkusyksystä retki Bjärredin Kallbadhusille uimaan ja saunomaan. Tämän jälkeen ilta jatkui korridoorissani kansainvälisemmällä porukalla, mutta suomenkieli oli paikoin hyvinkin hallitseva. Oli tosi hauskaa tutustua uusiin suomalaisiin täällä, heitä onkin yllättävän paljon täällä. Nyt olen yhtenä järjestäjänä itsenäisyyspäivän juhlia varten. Pidämme juhlat lauantaina 4. joulukuuta; tuntuu muuten hassulta mennä luennolle maanantaina kun on itsenäisyyspäivä eli "pyhäpäivänä". Katsotaan mitä juhlista tulee.

 

Kööpenhamina: Köpiksessä on tullut rampattua harva se viikonloppu, tai noh, pari kertaa kuussa ainakin, kiitos Marjaanan. Esimerkiksi reilu viikko sitten hän kutsui minut suomenkielen opiskelijoiden sitseille teemalla Piraatit. Oli hauskaa juoda Lapin Kultaa ja laulaa sitsilauluja suomeksi. Ikimuistoistoiset bileet, joita seurasi ikimuistoinen lauantaiaamu: Copenhagen Dox järjesti erikoisnäytöksen meren rannalla sijaitsevalla Badhusilla. Siellä näytettiin suomalainen elokuva Miesten Vuoro, jonka jälkeen pääsimme kallbadhusin saunaan ja mereen, mutta mikä mahtavinta: telttasaunaan, jossa puulämmitteinen kiuas ja saunavihdat!!!! Sinne siis suuntasimme kahden tunnin yöunilla ja olo oli kuin uudestisyntynyt saunan jälkeen. Yksi ikimuistoisimmista kokemuksista Tanskanmaalla aivan varmasti!

Pirat Sitz

Saksa: kerkesinpä piipahtamaan Saksassakin muutaman päivän ihmevisiitillä lokakuussa. Matka ol melko ex tempore, sillä lähdin parin kaverini bändin matkaan vailla huolta huomisesta. Ostin bussimatkat Köpiksestä Berliiniin ja Rostockista takaisin Köpikseen (ihan vaatimaton 7,5h CPH-BRL mutta hallllpa). Menin siis ensin Berliiniin, jossa ehdin viettää päivän Ulriken (oli vaihtarina Lundissa keväällä) kanssa nähden monia tärkeitä monumentteja ja paikkoja kaupungissa. Illansuussa suuntasin entisen Itä-Berliinin nurkille, Kreutzbergiin, missä The Mutants esiintyisi. Ilta oli käsittämättömän hauska. Tapasin suomalaisenkin, joka opiskelee Berliinissä ja niin me suu vaahdossa puhuimme politiikasta, ei liene parempaa puheenaihetta parin promillen humalassa. Berliinistä jäi hyvä fiilis. Haluan sinne toistekin, toivottavasti pidemmäksi aikaa. Seuraavana aamuna matka jatkui Rostockiin, viiden tunnin automatkan päähän. Perillä olimme illansuussa. Rostockia en valitettavasti juurikaan ehtinyt nähdä, baari, jossa keikka oli, sijaitsi syrjässä keskustasta. Toisaalta, talo tarjosi ruoat ja juomat, bändi musiikkia aina aamuun asti, eli mikäs siinä oli ollessa. Edelleen olen kiitollinen bändin pojille siitä, että ottivat minut matkaansa. Ihan paras reissuni!

Parlamenttitalo, Berliini

The Mutants@Wild at Heart, Kreuzberg, Berliini

Halloween: juhlimme korridoorissamme halloweenia. Toiset pukeutuivat enemmän kuin toiset, mutta sangria ja olut virtasi, musiikki soi. Piipahdimme myös osalla porukasta Delphissä, jossa pidettiin useitakin Halloween -juhlia. Yleisemmin korridoorielämästä todettakoon, että blogin otsikko vaihtokrapula? viittaa etenkin elämään korridoorissa 12 muun ihmisen kanssa. Ystävärakkaan Riikan käytyä viime viikolla täällä visiitillään aloin kaivata Suomea ja Suomeen. On joskus aika rasittavaa asua ison ihmisjoukon kanssa, kaikki kun eivät ole kiinnostuneita siisteydestä ja muiden huomioimisesta. Pääasiassa hommat menee hyvin, mutta kyllä jo kaipaan enempää yksityisyyttä, sitä että saa mennä keittiöön kalsareissaan jos siltä tuntuu. Että tiedoksi Rantaselle sitten ku asutaan yhdessä: saatan alkuun käyttää vapauttani kuleksia kalsareissa kotosalla, toivottavasti liityt seuraan :D

Halloween

 

Vaihtokrapulasta kielii myös yleisempi kyllästyminen joka viikkoiseen juhlintaan ja juopotteluun. Alan kai tulla vanhaksi, mutta joskus on ihan kivaa vaan olla kotona ja katsoa vaikka joku elokuva. Lukemisellekin on enemmän aikaa, saatan jopa oikeasti oppia jotain :)

Puolessa välissä lukukautta mennään, jouluksi kotiin käymään ja sitten vielä muutamaksi viikoksi takaisin.

Vaihtokrapula vai yleisempi eksistentialistinen kriisi? Tiijä tuota pirulauta...

 

tiistai, 28. syyskuu 2010

Kaksi viikkoa ja yksi päivä

Nyt seuraa suitsutusta, hehkutusta ja sydämen pompahtelua. Olen rakastunut. No en oikeesti, mut oon siinä mielessä, että tää korridoori on herännyt henkiin tänä syksynä, pelkästään näiden kahden viikon aikana, jotka olen täällä viettänyt.

 

Episodi kissa: eräs kissa, Pippi on tehnyt vierailujaan korridooriimme (ja ilmeisesti aika moneen muuhunkin, mutta meidän on erityistapaus) muutamana iltana viikossa. Se on tullut viettämään laatuaikaa kanssamme, ja me tietysti olemme palkinneet sen kermalla, maidolla ja kerran kissanruoallakin (mie ostin, oli pakko). Kuulostaa naurettavalta, mutta tää kissa toi meidät kunnolla yhteen kun kaikki kiehnäsimme sen kanssa ja rapsuttelimme sitä, vietimme rattoisia iltoja olkkarissa. Nyt kissaa ei ole enää näkynyt (toivottavasti hengissä ja voi hyvin) mutta meillä on mitä mainioin porukka täällä.

 

Episodi illanviettotapoja Sparta 39B:ssä: kalsarikännit ja ruoan tarjoaminen toisillemme ovat jo nyt arkipäivää. Tai no ei siis ihan joka päiväistä (ainakaan ne kännit). Mulla on kolme tosi tärkeeksi muodostunutta ihmistä täällä: Johan, Sam ja Arezoo. Heidän kanssaan vietän enimmän aikani, mitä hassuimpia ja ihaninpia ihmisiä. Etenkin jätkien kanssa tulee vietettyä pitkiä hetkiä parvekkeella (joo, röökiä alkanu menee) parantaen maailmaa ja ihmetellen kulttuurieroja (Sam ja Arezoo ovat Iranista, Johan Ruotsista eli hänen kanssaan ei juuri toistemme tapoja kauhistella vaan pikemminkin ihmetellään iranilaista elämänmenoa, kreisii). Olemme vääntäneet pitsaa yhdessä, kokeilleet viski+suklaa -makuelämystä (suosittelen btw, jälkkärinä ehkä ihan paras), juoneet iranilaista teetä sekä katselleet leffoja ja jauhaneet p*skaa. Ihan täydellistä. Tämä puuttui kokonaan viime keväänä korridooristamme. Asian muuttumiseen lienee syynä se, että keväällä valtaosa oli jo klikkiytynyt yhteen (etenkin ruotsalaiset) mutta nyt koko porukka minua ja Arezoota lukuunottamatta ovat uusia. Olemme aloittaneet yhteisen elämämme uudelta pöydältä.

 

Episodi Dinner: Viime perjantaina vietimme ensimmäisen yhteisen illallisen teemalla kansallisia ruokia. Jokainen toi jotain omalle maalle tyypillistä syötävää. Minä ja svedut tietty hoidimme snapsit: he akvavitilla ja minä salmarilla *high five!*. Tarjoilin poronlihaa ja puolukkasurvosta sekä karjalanpiirakoita munavoilla. Oli hullu ilta. Kiinalaiset korridoraret tykkää musta jostain syystä ihan hulluna, ne rakastu poroon ja salmariin ja otettii aika paljo kuvii. Jenkkityttö Heather innostu erityisen paljon karjalanpiirakoista. Muutoin menussa oli smörrebrödsbord, iranilaista kikherne-liha-riisi -settiä, kiinalaista kokiksessa keitettyä kanaa ja jenkkityyliin bbq-ribs. Ilta jatku juomapeleillä ja tanssilla parvekkeella. Mitä kivoin juttu oli, kun Kaisa ja Alak, joihin tutustuin keväällä, tulivat visiitille. Oli hauskaa nähdä heitä. Tuli ikävä muitakin...

En voi kuin miettiä, jos ensimmäiset kaksi viikkoa ovat olleet näin huikeita, niin mitä mahtaa jäädä käteen koko lukuvuodesta? Niin, opiskellakin pitäisi. Ensimmäinen seminaariviikko tällä hetkellä menevästä kurssista on ohi, ja ihan hyvin hoitui vaikka mielenkiintoi toisten tekstien kommentoimiselle ei meinannutkaan riittää niin hyvin kuin olin ajatellut. Jonkinlainen uupumus kai. Nyt on edessä lukuviikko, gradumatskujakin tulee ajoittain silmäiltyä, vaikka tiedän, ettei silmäily riitä. Onneksi päässä on jatkuva käymistila, siis opiskelujen suhteen, prosessointia prosessointia :)

Ai niin, loppuun jotain kommenttia viime viikonloppuisista vaaleista: kansankoti on alkanut rauhoittua. Media ei enää mässäile uusnatsien vallankaappauksella, ihmiset facebookissa päivittävät statuksiaan arkipäiväisistä asioistaan ja tällä viikolla ei ole ollut mielenosoitusta ainakaan Lundissa. Ajatusta rasistisesta puolueesta vallankahvassa ei voine olla kavahtamatta (paitsi jos on sen sinne voitokkaasti äänestänyt), mutta aika näyttää miten käy. Itse toivon ja luulen, että heidän asemansa jää Perussuomalaisten tasolle: maahanmuuttokriittisiä kannanottoja rasistisine stereotypologioineen, valtapuolueiden kuitenkin pitäessä sivistyneemmän linjan. Paitsi jos suunta ja poliittinen ilmapiiri yleisesti ovat menossa samaan suuntaan kuin Suomessa: kohti suurten puolueiden oikeistokonservatistista diskurssia siitä miten asiat pitää hoitaa kuten "maassa on tapana"....

maanantai, 30. elokuu 2010

Lomalla kotona Skånessa

No niin, heti se alkaa rustailemaan näitä hajatelmiaan, vaikkei oo kuin muutaman päivän ollut siellä Skoonessa ja takasinkin viel tulee :D

No mut hei, nämä muutamat päivät ovat saaneet minut inspiroitumaan ja pohtimaan paikkaani maailmassa, ties mitä tuleva viisi kuukautta saa  minussa aikaan...

Paikkani maailmassa; kuten otsikko antaa ymmärtää niin täällä ollaan, kotona, juhuu! Kaikki oli jotenkin niin tuttua: Öresundståg oli myöhässä, melkein myöhästyin illan viimeisestä bussista ja korridoori tulvii kansainvälisyyttä ja jätettä, suihkusta tuli ensin kylmää vettä minuuttitolkulla (ekologista antaa sen valua, mutta en kaivannut yhdeltä yöllä shokkihoitoa) ja alakerrassa oli bileet (ollut melkein joka ilta, miten nuo jaksaa? :D)...Mutta tosiaan, lievää eksistentiaalista kriisiä pidellyt koko kesän, nuo reilut 2 kuukautta, jotka olen "asunut" lapsuuden huoneessani, sohvalla nukkuen pahvilaatikoiden ym. keskellä. Kodin tuntua en tuntunut saavan irti tästä asetelmasta millään keinolla. Muutoin vietin kesän kuten kesän yleensäkin Kuusankoskella: tehden jotain "paskahommaa" ja makoilemalla rannalla, nyt olikin hyvä kesä jälkimmäiselle toiminnalle :) Mutta vaikka illat jo viilenevät ja Skånen tuuli tuivertaa, tuntuu hyvältä olla taas Ruotsissa, in the land of the beautiful people, kuten taisin alkuvuoden ekoissa blogeissa mainita :)

Mitä lomalla tehdään? Lomalla levätään ja käydään paikoissa. Täällä ollessa järjestettiin viikon kestävät Malmö Festivaalit, ilmaistapahtuma keskellä kaupunkia kulttuuri-, desing- ja musiikkiesitystarjontoineen. Lundista pelipaikoille oli helppo hurauttaa junalla tai bussilla, molemmat joka tapauksessa myöhässä ja tupaten täynnä :D Festivaaleilla kaikki esitykset olivat katsojille ilmaisia, vain ruoka ja juoma seka maailmanpyörä lienivät maksullista hupia. Isoja esiintymislavoja oli kolme, sitten pari pienempää ja lukuisia musiikkitelttoja. Ruokatarjoilut oli järjestetty yhdelle kadulle, joka notkui molemmin puolin mitä eksoottisimpia pikaruokia, kuten libanonilaista, kreikkalaista, puolalaista ruokaa sekä minulle oudoinpana: hirvikebabia :b Kävimme katsomassa useita ruotsalaisia artisteja, jotka eivät ainakaan minulle olleet ennestään tuttuja, mutta veivät sydämeni mennessään ainutlaatuisella saundillaan (esim. Niki and The Doves kasarityylisellä elektropopilla). Näimme myös yhden jenkkiläisen rap-duon Grieves with Budo, kaksi brooklynilaista nulikkaa (laulaja etenkin näytti n.16-vuotiaalta eikä todellisille i'ille ole vielä löytynyt vastausta netistä), jotka käyttivät esityksessään jouhevan räpin lisäksi sähkökitaraa, syntikkaa ja trumpettia. Tosi viihdyttävää! :)

Tilataidetta Malmö Festivaaleilla.

 

Jaarittelen sitten pitkin syksyä enemmän touhuistani  täällä, jos niistä on mitään sanottavaa; enhän ole tällä kertaa vaihtarina vaan kurssiopiskelijana, eli minulla ei ole mentor-ryhmää, jonka kautta tutustua uusiin ihmisiin. Olen siis yksin :) Tavallaan se on tosi helpottava ajatus, vaikka en varmaan tule viettämään niin villiä elämää kuin keväällä. Mutta asetan tässä tavoitteeni tulevalle syksylle ja voin sitten "vaihdon" päättyessä tammikuussa katsoa kuinka kävi:

 

-Aloita jo se hemmetin gradu! Parin viikon päästä on eka gradutapaaminen ryhmän kanssa ja siellä teurastetaan ideat ja pudotetaan pilvilinnoista. Toivottavasti aiheeni (tai minä) ei tule ihan elävältä nyljetyksi :D Gradua olisi tarkoitus työstää etenkin alkusyksy kun minulla vain yksi pääasiassa netissä etänä tehtävä kurssi; aikaa luulisi olevan. Luulisi. Pitäisi. Loppuvuosi saattaa mennä toisen kurssin parissa, sillä se laajempi ja vaatii todella jo paneutumista ja perehtymistä (maisteritason kurssi vieläpä, hui!).

-Puhu sitä hiton ruotsia! Heh heh, Ruotsissa ollaan mutta kieli taipuu enklantille aika ajoin :) Noh, uusi alku korridoorissa, paljon uusia sveduja, yhden kanssa olen jo ruostuneella ruotsillani pari sanaa vaihtanut. Enemmän tarvisi treenata kieltä, yllättävän äkkiä se unohtuikin kesässä kun ei käyttänyt aktiivisesti oikeastaan yhtään...

Ehkä tuossa on ne kaksi keskeisintä tavoitetta, ei siis kovin suuria odotuksia minulla syksyn suhteen:D Palataan asiaan, mie jatkan lomailua niinkin levollisella toiminnalla kuin gradumateriaalin metsästyksellä!

 

perjantai, 18. kesäkuu 2010

Aikakone vai Taikapeili?

Olen melko lailla tunnilleen ollut viikon Suomessa, Kuusankoskella, kotona. Ajatuksia ja tunnetiloja on vaikea kiteyttää yhteen sanaan saati virkkeeseen; ei tekisi oikeutta tälle sisäiselle myllerrykselle ja ajoittaiselle hämmennykselle ja epäuskolle. Mutta tarkoitus olisi nyt hieman ruotia mennyttä vaihtokautta sekä tietysti kotiinpaluuta.

Tuntuu kuin olisin astunut aikakoneesta pysähtyneeseen hetkeen. Vuodenajat ovat vaihtuneet, valkeus muuttunut vihreydeksi ja liikenneympyrät saaneet muotonsa poissaollessani. Muutoin tuntuu, ettei mikään ole muuttunut. Ainoastaan minä olen muuttunut. Vai olenko? Sitä pitäisi kysyä läheisiltä, joiden kanssa olen tekemisissä. Sisäinen muutostilani on totta mutta paistaako se ulos päin, en tiedä. Jotenkin tuntuisi kuitenkin huvittavalta elää ja toimia täällä kuten Ruotsissa: kommunikoida ruotsiksi ja englanniksi (ekoina päivinä tosin ruotsia lispahteli sekaan :b). Toisaalta polkupyörä on kuin kasvanut ahteriini kiinni, vaikken täällä aiemmin juuri fillaroinut. Samoten korridoorielämästä on jäänyt päälle omien jälkien siivoaminen "yhteisissä" tiloissa heti kun mahdollista (tämäkään tuskin ketään haittaa?). Muuten varmaankin olen habitukseltani suurin piirtein sama ihminen kuin täältä lähtiessäni ja kuitenkin sama ihminen kuin olin vaihtokauden ajan Ruotsissa. Mitähän oikeastaan tässä siis ihmettelen? Ehkä sitä sisäistä kriisiä, jonka kourissa ajoitellen olen. Minulla on valtava ikävä sitä elämää, jota elin vaihtokauden ajan. Valitettavasti vastaava ei ihan samassa mittakaavassa ole mahdollista täällä; täällä juhliminen maksaa enemmän kuin nationeissa, täällä ei ole aistittavissa sitä ihanaa kansainvälistä ilmapiiriä vieraine kasvoineen ja kielineen (joskin Serranon perhe tuo ihanasti mieleen espanjalaiset kaverini ja heidän puheensorinansa ja olen viikossa huomannut, etten tunne tältä kylältä enää ketään :D). Lisäksi juuri tämä pysähtyneisyyden ja muuttumattomuuden tila vaivaa minua. Miksei mikään muutu? Mieleni on levoton ja olo samalla kertaa saamaton. Kouluhommia pitäisi aloitella mutta päivät kuluu ihmetellessä. Ehkä sitä saa viikon käyttääkin "palautumiseen"...

 

 

 

Kymijoki, Kuusankosken sillalta

 

Vai olenko vain katsellut maailmaa taikapeilin läpi viimeiset puoli vuotta? Olen elänyt tähän astisen elämäni ikimuistoisimman ja mahtavimman (sori!) ajanjakson, asunut toisessa maassa ja seikkaillut enemmän kuin aiemmin useassa vuodessa yhteensä. Luulen, että jokaiselle ulkomaanvaihtojaksolaiselle kokemus on ikimuistoinen, mutta suurin osa palaa luontevasti siihen arkeen, josta lähtikin. Minun sisälläni kuitenkin syttyi valtava palo nähdä ja kokea aina vain enemmän ja toivonkin, ettei tämä jää tähän! Taikapeili näytti minulle mihin minusta on, mitä maailmalla on tarjottavanaan; tämän kaiken se tarjoaa kaikille, jotka vain haluavat ja uskaltavat lähteä (no okei, ilman helpoksi tehtyä vaihtariohjelmasysteemiä tuskin olisin näin vain lähtenyt, mutta totta on, etteivät valtioiden rajat enää ole kuin muurit.), kunhan vain uskaltaa katsoa ja esittää sille toiveensa.

Näkymä Ven -saarelta Landskronan rannikolla Skånessa

Mitä taakseen jättää sen edestään löytää, eikö? Se minkä jätin Suomessa taa lähtiessäni on taas käsin koskeltetavissa; niin hyvässä kuin pahassakin. Viikossa en ole vielä täysin tähän paikkaan kotiutunut. Ehkä siihen vaikuttaa juuri se, ettei mikään ole mennyt täällä eteen päin, ei todella, vaikka tokihan ihmiset ja asiat muuttuvat. Mutta sama kateus ja negatiivisuus oli vastassa, sama sotku, kuin minkä ilolla jätin taakseni. Halusinkin pois. Halusin nähdä mihin minusta on kun menen ja olen vain itseni ilman, että kukaan tunsi minua ja tiesi millainen ihminen olen tai olin ollut. Tunsin itseni rehellisemmäksi ja vapaammaksi kuin koskaan. Nytkö palaan samoihin uomiin ja olen se Hanna, jonka kaikki täällä tuntevatkin vai olenko tarpeeksi vahva pitääkseni kiinni siitä, joka olin Ruotsissa? Se olin minä, siis todellakin. Se minkä jätin taa Ruotsissa, löydänkö sitä enää edestäni? Toivottavasti. Onneksi tutustuin moniin ihmisiin (ja myös todella moneen ihanaan suomalaiseen), jotka ovat jakaneet saman kokemuksen kuin minä. Ehkä me ymmärrämme toisiamme ja voimme edes hetkittäin palata niihin huolettomuuden ja vapauden hetkiin myös kotomaan kamaralla...Aion ainakin yrittää.

 

En näe tulevaisuutta kuukautta pidemmälle. Se tuntuu toisaalta todella hyvältä, sillä ennen Ruotsia elin elämää, jonka kulun tiesin tammikuusta joulukuuhun. Tylsää ja yksitoikkoista! Ruotsissa opin olemaan stressaamatta ja suunnittelematta liian pitkälle; tilanteet muuttuvat äkkiarvaamatta ja yleensä vain parempaan/hauskempaan suuntaan :) Nyt elän päivä kerrallaan ja yritän olla stressaamatta persaukisuutta ja toimettomuutta; "asioilla on tapana järjestyä". Tuo ennen minua kontrolli- no ei nyt -friikkiä, mutta kuitenkin armotonta kontrolli-intoilijaa v*tuttanut sanonta on tällä hetkellä ohjenuorani. Asioilla on tapana järjestyä, joskus ne ottavat jopa suunnan arvaamattoman, mahtavaa! Vaikka joutenolo ei olekaan minulle ominaista saati edes minua juurikaan miellyttävää, tämä jokseenkin pakotettu toimettomuus tehnee ihan hyvää. Pakko rauhoittua ja olla vaan. Koiratkin tykkää kun puuhaan niiden kanssa. Kirjakasaan kun jaksaisi tarttua...

 

Koirat matkalla Kymijoen rantaan

 

Tulevaisuuttani ei ole kirjoitettu mihinkään kiveen. Heinäkuussa saan tietää pääsenkö hakemilleni kursseille Lundin yliopistossa. Jos pääsen, niin tiedän mitä teen seuraavat puoli vuotta ;) Muussa tapauksessa juodun hiukan tuuliajolle, graduprojekti repussani minne lie...Miksei? :)

 

  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot

    Moi, mie oon Hanna, sosiologian pääaineopiskelija ja lukusien sivuaineiden opiskelija Jyväskylän yliopistosta. Tarinani Lundissa on tämä: opiskelin Lundin yliopistossa kevätlukukauden 2010 Nordlys-vaihto-ohjelman kautta valtio-oppia. Syksyllä 2010 tein oman come backini Lundiin lukemaan kansainvälisenä kurssiopiskelijana yhteiskuntatieteitä.
     
    Tässä blogissa kirjoittelen kokemuksista ja ajatuksista, joita Ruotsi ja opiskelu täällä minussa herättävät. Stay tuned!

  • Tagipilvi