Nyt seuraa suitsutusta, hehkutusta ja sydämen pompahtelua. Olen rakastunut. No en oikeesti, mut oon siinä mielessä, että tää korridoori on herännyt henkiin tänä syksynä, pelkästään näiden kahden viikon aikana, jotka olen täällä viettänyt.

 

Episodi kissa: eräs kissa, Pippi on tehnyt vierailujaan korridooriimme (ja ilmeisesti aika moneen muuhunkin, mutta meidän on erityistapaus) muutamana iltana viikossa. Se on tullut viettämään laatuaikaa kanssamme, ja me tietysti olemme palkinneet sen kermalla, maidolla ja kerran kissanruoallakin (mie ostin, oli pakko). Kuulostaa naurettavalta, mutta tää kissa toi meidät kunnolla yhteen kun kaikki kiehnäsimme sen kanssa ja rapsuttelimme sitä, vietimme rattoisia iltoja olkkarissa. Nyt kissaa ei ole enää näkynyt (toivottavasti hengissä ja voi hyvin) mutta meillä on mitä mainioin porukka täällä.

 

Episodi illanviettotapoja Sparta 39B:ssä: kalsarikännit ja ruoan tarjoaminen toisillemme ovat jo nyt arkipäivää. Tai no ei siis ihan joka päiväistä (ainakaan ne kännit). Mulla on kolme tosi tärkeeksi muodostunutta ihmistä täällä: Johan, Sam ja Arezoo. Heidän kanssaan vietän enimmän aikani, mitä hassuimpia ja ihaninpia ihmisiä. Etenkin jätkien kanssa tulee vietettyä pitkiä hetkiä parvekkeella (joo, röökiä alkanu menee) parantaen maailmaa ja ihmetellen kulttuurieroja (Sam ja Arezoo ovat Iranista, Johan Ruotsista eli hänen kanssaan ei juuri toistemme tapoja kauhistella vaan pikemminkin ihmetellään iranilaista elämänmenoa, kreisii). Olemme vääntäneet pitsaa yhdessä, kokeilleet viski+suklaa -makuelämystä (suosittelen btw, jälkkärinä ehkä ihan paras), juoneet iranilaista teetä sekä katselleet leffoja ja jauhaneet p*skaa. Ihan täydellistä. Tämä puuttui kokonaan viime keväänä korridooristamme. Asian muuttumiseen lienee syynä se, että keväällä valtaosa oli jo klikkiytynyt yhteen (etenkin ruotsalaiset) mutta nyt koko porukka minua ja Arezoota lukuunottamatta ovat uusia. Olemme aloittaneet yhteisen elämämme uudelta pöydältä.

 

Episodi Dinner: Viime perjantaina vietimme ensimmäisen yhteisen illallisen teemalla kansallisia ruokia. Jokainen toi jotain omalle maalle tyypillistä syötävää. Minä ja svedut tietty hoidimme snapsit: he akvavitilla ja minä salmarilla *high five!*. Tarjoilin poronlihaa ja puolukkasurvosta sekä karjalanpiirakoita munavoilla. Oli hullu ilta. Kiinalaiset korridoraret tykkää musta jostain syystä ihan hulluna, ne rakastu poroon ja salmariin ja otettii aika paljo kuvii. Jenkkityttö Heather innostu erityisen paljon karjalanpiirakoista. Muutoin menussa oli smörrebrödsbord, iranilaista kikherne-liha-riisi -settiä, kiinalaista kokiksessa keitettyä kanaa ja jenkkityyliin bbq-ribs. Ilta jatku juomapeleillä ja tanssilla parvekkeella. Mitä kivoin juttu oli, kun Kaisa ja Alak, joihin tutustuin keväällä, tulivat visiitille. Oli hauskaa nähdä heitä. Tuli ikävä muitakin...

En voi kuin miettiä, jos ensimmäiset kaksi viikkoa ovat olleet näin huikeita, niin mitä mahtaa jäädä käteen koko lukuvuodesta? Niin, opiskellakin pitäisi. Ensimmäinen seminaariviikko tällä hetkellä menevästä kurssista on ohi, ja ihan hyvin hoitui vaikka mielenkiintoi toisten tekstien kommentoimiselle ei meinannutkaan riittää niin hyvin kuin olin ajatellut. Jonkinlainen uupumus kai. Nyt on edessä lukuviikko, gradumatskujakin tulee ajoittain silmäiltyä, vaikka tiedän, ettei silmäily riitä. Onneksi päässä on jatkuva käymistila, siis opiskelujen suhteen, prosessointia prosessointia :)

Ai niin, loppuun jotain kommenttia viime viikonloppuisista vaaleista: kansankoti on alkanut rauhoittua. Media ei enää mässäile uusnatsien vallankaappauksella, ihmiset facebookissa päivittävät statuksiaan arkipäiväisistä asioistaan ja tällä viikolla ei ole ollut mielenosoitusta ainakaan Lundissa. Ajatusta rasistisesta puolueesta vallankahvassa ei voine olla kavahtamatta (paitsi jos on sen sinne voitokkaasti äänestänyt), mutta aika näyttää miten käy. Itse toivon ja luulen, että heidän asemansa jää Perussuomalaisten tasolle: maahanmuuttokriittisiä kannanottoja rasistisine stereotypologioineen, valtapuolueiden kuitenkin pitäessä sivistyneemmän linjan. Paitsi jos suunta ja poliittinen ilmapiiri yleisesti ovat menossa samaan suuntaan kuin Suomessa: kohti suurten puolueiden oikeistokonservatistista diskurssia siitä miten asiat pitää hoitaa kuten "maassa on tapana"....